Nykyisen päärakennuksen pääty (keittiö) rakennettiin vuonna 1825 savupirtiksi ja taloa laajennettiin vuonna 1848, jolloin varsinainen pirtti on rakennettu. Samalla taloon rakennettiin eteinen ja kehä eli porstuan peräkamari, joka useimmiten jäi rakentamatta valmiiksi. Salotalon porstuan peräkamarinkin kunnostivat vasta talon edelliset omistajat. Samoin he tekivät keittiön permannon entisen multa-alustan päälle.

Talon laajennustyön aikoihin asumus oli Tullun talon taksvärkkitorppa. Talossa asunut perhe ei jaksanut tai voinut suorittaa määrättyä taksvärkkiään Tullun taloon. Perhe joutui lähtemään ja tilalle muutti edellisen sukulaisperhe Suodenniemeltä. Saloniemen uudet asukkaat ovat muuttaneet taloon todennäköisesti vuonna 1896 tai 1897. Muuttajia oli kolme, äiti Hilma Matilda Mattila, isä Ville Juhonpoika Mattila sekä tytär Ida Sofia. Perheen seuraava lapsi, Kaarle Paavali syntyikin jo Saloniemessä 15.1.1898.

Näihin aikoihin liittyy myös Tullun isännän tilanvaihto Häijäästä kotoisin olevan isännän kanssa. Tullu katui kuitenkin vaihtokauppaa ja niin se purettiin. Häijään isäntä vaati tilasta metsäkappaletta kipurahoiksi. Metsäpalsta ei ollut vähäpätöinen, koska puutavarayhtiöllä on siitä omistuksessaan kymmeniä hehtaareja ja siitä on erotettu myös Salotalo ja yhden siirtolaistilan metsät.

Häijään isäntä myi saamansa palstan Nokia Aktiebolag Oy:lle. Perheelle koittivat nyt paremmat ajat; taksvärkin teko Tulluun oli loppunut, perhe viljeli peltojaan ja hoiti karjaansa, hevonen takasi isännälle talvisin metsäajoja. Isäntä toimi myös puutavarayhtiön  metsän- ja riistanvartijana. Työstään hän sai palkaksi asunnon ja torpan maiden viljelyoikeuden. Mattilan perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta. Lapsista kaksi kuoli nuorena, yksi muutti Amerikkaan, muut lähipaikkakunnille. Perheen nuorimmainen Elli Esteri (19.11.1915) muutti kirkonkirjojen mukaan Tampereelle 30.8.1935. Perheen isä Ville Juhonpoika kuoli kesällä 1918 verenmyrkytykseen.

Leski Hilma Matilda avioitui uudelleen leskimies Vilho Vihtori Vilhonpoika Heinisuon kanssa uudenvuodenaattona 1919. Heinisuo oli kotoisin Karkusta. Perhe osti tilan Nokia-yhtiöltä 18.8.1921. Perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa, Vilho Olavi 1920 ja Heikki Matias 1923. Pojista nuorempi sairasti epilepsiaa. Kalastaessaan  Hanhijärvellä hänen kopukkansa karkasi ja sitä tavoitellessaan hän sai kohtauksen, joutui veden varaan ja sai vettä keuhkoihinsa. Hän menehtyi ennen kuin rannalla olijat saivat hänet pelastettua.

Laviasta, Suodenniemeltä ja muista lähipaikoista maalaiset kävivät Tampereella myymässä voita, juustoja ja muita maataloustuotteita. Julkisia kulkuneuvoja ei tuohon aikaan ollut ja matkat taitettiinkin jalan. Polkuja ja talviteitä pitkin menomatka taittui Sunttimäestä ja paluumatka Horniosta käsin, kulkureitti kulki Salotalon kautta. Paikka oli syrjäinen ja kaikki kulkijat olivat tervetulleita taloon. Luku- ja kirjoitustaidoton Hilma-emäntä antoi kaikkien levähtää torpassa ja tarjosi auliisti kahvia. Vastalahjaksi matkalaiset kertoivat kuulumisia, hoitivat kirjeenvaihtoa lasten kanssa ja selvittivät Hilmalle lehtien kirjoituksia.

Vielä sotienkin jälkeen puutavara Salotalolta Sunttimäkeen ajettiin hevosilla torpan kautta Karkun asemalle. Kaksi kuormaa päivässä oli aivan normaali urakka. Siinä saikin polle nojata länkiinsä, sillä Salotalo on lähes 50 metriä ylempänä kuin metsäautotien alku Niittykorven tienhaarassa. Metsäautotie on rakennettu vasta 1970-luvulla, mutta se noudattelee vanhaa talvitien pohjaa.

Hilma ja Vilho Vihtori myivät tilan pojalleen Vilholle syyskuun lopussa vuonna 1949. Vilho avioitui Aune Hilja Poikosen kanssa, joka oli palveluksessa nykyisellä Viilon tilalla. Heidän liittonsa oli lapseton. Myöhemmin he muuttivat pois Salotalolta ja myivät tilan vuonna 1961. Tila vaihtoi omistajaa vielä muutaman kerran kunnes Tapio Kaski ja Tauno Ilmaranta ostivat rakennukset ja niille tontin vuonna 1974 ja myöhemmin vuonna 1980 koko tilan.

Alkuperäisiä rakennuksia ovat päärakennus, johon on lisätty avokuisti, navettarakennus (rakennettu nykyiselleen 1950-luvulla) sekä osa puimasuulista. Kaikki muut rakennukset on rakennettu Kaskin ja Ilmarannan omistuksen aikana. Maakellarin paikalla oli ennen perunakuoppa, jonka holvaus oli sortunut ja katto pudonnut sisään.

| alkuun |